NEW PEOPLE

Mahtavaa viikonlopun alkua tyypit!

Nyt on tosi siistejä uutisia, nimittäin Teatteri Vanu kokoaa rivejään! Jos haluat mukaan maailman parhaaseen jengiin niin tervetuloa ensi keskiviikkona, siis KE 25.9.2013 kello 18, Sotkulle (Jääkärinkatu 9, Mikkeli) tutustumaan ja tsekkaamaan mikä on meininki.

Olet sitten kokenut tai kokematon - sillä ei ole meille mitään väliä, kunhan olet 18 vuotias ja innostunut teatterin tekemisestä, haluamme mukaan niin lavalle himoitsevia kuin lavantakaisiin hommiin kaipaavia! Homma on harrastajapohjaista ja ilmaista.

Ilosanomaa saa jakaa!

Teatteri Vanu

Ps. Jos et pääse keskiviikkona paikan päälle, voit myös laittaa viestiä meille facebookissa taikka osoitteeseen teatterivanu@gmail.com.

Pst. Nuoremmille tiedoksi; Vanun nuorten ryhmä pyritään aloittamaan vielä tämän syksyn aikana, kantsii pysyä kuulolla!

Olipa kerran vuorosanat

Tiedättekö minkä kysymyksen jokainen näyttelijä saa kuulla vähintään kerran eläessään?

"Miten ihmeessä sä opit nuo sun vuorosanat?"

Ja nyt kun katson edessäni olevaa käsikirjoitusta niin kieltämättä ihmettelen sitä vähän itsekin. Ha-ha.

On sinänsä hauskaa miten paljon nimenomaan repliikkien opettelemiseen ja sen vaikeuteen kiinnitetään huomiota, vaikka vuorosanojen hallitseminen on hyvin pieni osa näyttelijäntyötä. Vaikka toisaalta kysymys on myös ymmärrettävä, sillä repliikkien paljous koko illan kestävässä näytelmässä voi olla suorastaan ylitsevuotava.

Mutta miten niitä repliikkejä nyt sitten oikeasti opetellaan? No, keinoja on vähintään yhtä monta kuin on tekijöitäkin. Jotkut opettelevat vuorosanansa perinteisellä "hauki on kala"-tekniikalla, toiset lukevat juuri ennen nukkumaanmenoa jotta opeteltavan tekstin työstäminen jatkuisi alitajunnassa yöunien aikana. Repliikkejä myös äänitetään, videoidaan, hoilotetaan radiohittien  mukana.. you name it.

Tulevan produktion myötä olen tosiaan itsekin (muiden VANUlaisten ohella) joutunut jälleen pohtimaan tätä ikuisuuskysymystä. Kun edessä lojuu opeteltava käsikirjoitus ja sanat vain vilisevät silmissä, niin välillä iskee epätoivo: miten ihmeessä mä opin mun vuorosanat. Ja sekin, kun sanojen papukaijamainen oppiminen ei riitä, vaan täytyy osata löytää myös ajatus niiden taakse. Sanat ovat sanoja vain paperilla, puhuttuna niiden takana on oltava ajatus tai lopputulos ei ole aito.

Onneksi minulla on poikaystävä, joka teatterista mitään ymmärtämättömänäkin opettelee sitkeästi tekstiä kanssani. Minä puhun, poikaystävä kuuntelee ja korjaa. Välillä jopa turhan innokkaasti: hei tässä lukee et "moikka" eikä "moimoi". Mutta se auttaa, sillä seuraavalla kerralla sanon varmasti moikka, enkä moimoi.

Mutta on tuota tekstiä silti opeteltavana. Paljon.
 


Apua.

- Salla

Loving this

Ajattelin, että voisin näin alkuun esitellä itseni. Minä olen Saga. Saga Kiukas. Moi!

Olen VANUn ohjaaja ja yritän kovasti saada järkeä touhuumme, tosin organisointi voisi olla parempi sana. Tuottaja, puvustaja, maskeeraaja, kuvaaja, markkinoija, sanoittaja ja noin viisitoista muuta nimikettä kuuluu näin kivasti myös harrastajateatteriohjaajan arkeen. Nautin siitä.

En valehtele teille; me teatteriporukat olemme ehkä nörteimpiä kaikista. Katsokaa nyt vaikka Gleetä, joka on aika kaukana meistä. Me olemme ylpeitä nörttejä. On kiva tietää mitä tapahtuu kun napauttaa punaisten kenkien kantapäitä yhteen tai kun transuna menee ja tappaa Evita-koiran rahaa vastaan. Koetapa vaikka googlettaa se.

Isona minusta tulee elokuvaohjaaja, ja käsikirjoittaja. Kunhan mahtavilta teatterijutuiltani kerkeän - tällä tiellä on oltu nyt 12 vuotta. Eli siis kutosluokkalainen noin alakoulu-termeillä. Olen ollut kansalaisopiston näyttämötaiteiden opettajana kuin itsenäisten ryhmien ohjaajana ja taiteellisena johtajana sekä vierailevana luennoitsijana - produktioita ja koulua on takana pitkä liuta. Ja haluan pidemmän!

Lisäksi treeneissä pelaamme joskus Mario Karttia, se on tärkeää. Varsinkin kun voitan aina. Lähes aina. Osaan myös koodata jonkun verran.

Ensikerralla rustaan enemmän meidän tekemisistä, niitä on tullut dokumentoitua jo ihan kivasti. VANU voi hyvin ja vahvana, treenejä vedetään raivolla! Plussana voin kertoa että teemme tälläkin hetkellä upeaa produktiota josta ilmoitamme lähiaikoina. En malta odottaa kun saamme sen julkistaa!

Seuraavaan kertaan, live long and prosper!
Saga

Ps. CREW-puoli on vallannut blogiamme nämä ensimmäiset kirjoitukset mutta ei hätää, CAST pääsee pian osingoille myös. Meillä kun tuo crew ja cast menee aika sekaisin, kaikki kun tekevät ristiin kaikkea.

Pst. Yhteyttä meihin saa helposti: teatterivanu@gmail.com taikka facebookissa!

Ready, set, ACT!

Kaksi minulle rakasta harrastusta, teatteri ja amerikkalainen jalkapallo, ovat hyvin samankaltaisia. Molemmat vaativat onnistuakseen omistautuneen ryhmän joka harjoittelee aktiivisesti yhdessä ja itsekseen. Hyvä suoritus on usean tekijän summa. Ei riitä, että hallitset oman osuutesi. Sinun tulee myös tietää, mitä muut tekevät ja missä järjestyksessä jotta osaat ajoittaa tekemisesi oikein.

Vanulaisten opastamista jefu-poseerauksen saloihin.

Ennen peliä ja esitystä tulee lämmitellä huolella ja käydä ryhmän kanssa läpi mitkä ovat kenenkin vastuualueet. Keskittyminen suoritukseen alkaa viimeistään pari tuntia ennen h-hetkeä. Kenttä/näyttämö tulee valmistella, laittaa rooliasu/varusteet valmiiksi ja käydä vielä kerran aiemmin ongelmia aiheuttaneet kohtaukset/taktiikat. Pelin/näytelmän aikana tulee olla jatkuvasti tietoinen tilanteesta ja siitä, kenen vuoro on seuraavaksi näyttämöllä/kentällä. Hyvä suoritus vaatii huolellisen valmistautumisen lisäksi herpaantumattoman keskittymisen, sillä yllättävät tilanteet tulee hoitaa samantien improvisoiden.

Kaisan, Ainon, Mimmin, Hekan ja Salsan jefu-poseeraus sisätiloissa, toimii!

Jälkeenpäin on syytä käydä läpi, miten asiat hoituivat, missä on parantamisen varaa ja antaa itsensä palautua rauhassa suorituksesta.

Blogin päivitti tällä kertaa mm. VANU-ryhmän mm. taustatiimissä rellestävä herra Heikki "Heka" Manninen. Jefu = jenkkifudis = amerikkalainen jalkapallo.

Hello there!

Heipä hei ja mitä mainiointa perjantaita!

Ihan näin aluksi täytyy tunnustaa, että meni aika kauan ennen kuin uskaltauduin avaamaan tämän tekstikentän ja aloittaa kirjoittamisen. Uusi blogi, uusi työryhmä, uusi produktio, uudet kujeet. Hirvittävän jännittäviä asioita kaikki, joten ei ihme jos ei runosuoni syki heti alkuunsa.

Mutta nyt kun pääsin kirjoittamisen makuun, niin olisi ehkä hyvä kertoa että kuka oikein olen. Että hei vaan kaikki, nimi on Salla, ikää löytyy 24 vuotta ja tittelinä komeilee niinkin kummallinen nimike, kuin teatteri-ilmaisun ohjaaja opiskelija. Tai ehkä helpommin ilmaistuna "esittävän taiteen opiskelija". Opiskelen siis pian kolmatta vuotta Centria AMK:ssa Kokkolassa esittävän taiteen koulutusohjelmassa ja tulevaisuudessa haaveenani olisikin työskennellä sekä näyttelijänä että ohjaajana. Myös erilaisten harrastajaryhmien ohjaaminen kiinnostaa ja siksi olenkin ihan mielettömän innoissani VANUsta ja kehitteillä olevasta produktiosta, sillä pääsen näyttelemisen lisäksi myös toimimaan arvoisan ohjaajamme Sagan assistenttina. Kaikkea kivaa ollaan jo yhdessä juonittu ja tullaan jatkossakin juonimaan, joten kannattaa pysyä kuulolla ja seurata meitä paitsi täällä blogissa, myös Facebookissa.



Kävin parin päivän ajan rentoutumassa ystäväporukalla mökin hellässä huomassa (huomatkaa ystävän minulle lainaama superhieno lippis!) ja sillä aikaa toiset VANUlaiset ehtivät treenata pariinkin otteeseen. Vaikka mökillä olikin yltiömukavaa ja hauskinta pitkään aikaan, niin silti aina välillä tuli hetkiä, kun huomasin ajattelevani että "yhyy, nyt jää treenit välistä". Tuskin siis maltan odottaa seuraavia treenejä kun itsekin pääsen taas mukaan.

Minä pöhköpää vielä kesän alussa luulin, että selviän mainiosti kesäajan ilman teatteria koska "koulussa teen kuitenkin niin paljon, että loma teatterista tekee enemmän kuin hyvää". Ja pah, sanon minä. Kun on kulkenut teatteritaiteen kanssa käsikkäin niin kauan kuin minä, ei eroaminen neljän kuukauden ajaksi tule kuuloonkaan. Siksi varmasti suostuinkin lähtemään mukaan VANUun sen enempää miettimättä, vaikka edessä olikin ensin kasa selvitettäviä aikataulu- ja välimatkaongelmia. Kyllä koira koiran tuntee ja Salla oman paikkansa. Ja tällä hetkellä se paikka on nimenomaan VANUssa.

♥ Salla

VANU WAS HERE

Moi!

Me ollaan VANU. Vapaa harrastajateatteriryhmä joka tekee muunmuossa teatteria sekä mitä huvittaa, ei me silleen nuukia olla. Since 2013. Lähinnä toimimme Mikkelin alueella sekä siellä minne autolla tai vaikka lentokoneella pääsee.

Tämä tässä on blogimme josta saa seurata meidän meininkiä harjoituksista, ihmisistä ja tapahtumista sekä kaikesta mikä meitä nyt vaan kiinnostaa. Lisäksi päivttelemme tulevia juttujamme, mitä tehdään, missä ja kenen kanssa.

Meistä voi myös tykätä Facebookissa jolloin me tykätään teistä vielä enemmän.
Maililla saa parhaiten kiinni teatterivanu@gmail.com.

Hei, mistä haluisitte että kirjoitettaisiin?